sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Muistot



Kuuntelen, haistelen, katselen ja tunnustelen uutta kotiani. Niin tekee myös kissa, joka ensimmäisen vuorokauden lymysi lähinnä piilossa. Toisen päivän iltana se alkoi tutkiskella ja kurkkia varovasti keittiön pöydältä ulos uusia maisemia.

Vielä vähän tavaraa ja siivoamista odottaa vanhassa kodissa. Tuntuu tavatoman vaikealta lähteä vielä sinne. Olen myös vihainen itselleni, sillä huomaan omistavani vieläkin liikaa kaikkea. Toisaalta olen suvun muistojen vaalia. Minulla on tädin, isovanhempien ja vanhempien kaikkea vanhaa mukanani. Vaikka elän yksin, on sukuni mukana.

Pystyn kuitenkin hymyilemään kun katson uudessa kodissani sängyn päädyssä kattoon asti kohoavaa tyhjien pahvilaatikoiden läjää. Päivän siivoamisen jälkeen pääsen vihdoin istumaan jo kiikkuun ja kissakin tulee hetkeksi syliin kehräämään. Ehkä tämä jouluun mennessä alkaa näyttää varaston sijaan kodilta.

Ei kommentteja: