sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Suurin toiveeni olisi nukkua jonkun kanssa

Näin unta jossa epäilin odottavani lasta. Jo pelkkä arvailu ja ajatus asiasta muutti elämäni paremmaksi. Minulle tarjottiin uusi upea asunto kaupungin parhaimmalta paikalta. Olin tärkeä ihminen, osa yhteiskuntaa.

Juuri nyt voisin itkeä ihan muuten vaan, ajattelematta tarkemmin miksi. Olisihan niitä syitä, mutta mitäpä niitä nyt tässä miettimään.

Mutta kuka suojelisi kipinää, sitä pientä toivoa? 

Ehkä käyn hetkeksi makuulle, suljen kaiken pois mielestäni. Nautin itsestäni ja etsin ajatuksistani kuvan kauniskasvoisesta miehestä. Minä voisin olla jonkun enkeli. Ja se joku olisi minun. Olisimme toisillemme niin hyvin.

Ei kommentteja: