lauantai 23. maaliskuuta 2013

Menin etelään vaikka pohjoinen oli minun

Millainen viikko täynnä haastatteluja. Yksi niistä oli junassa. Istuin hetken aikaa pienessä kopissa ja yritin puhua itselleni puhelimitse työtä. Myöhemmin samana päivänä sain viestin. Olin päässyt varasijalle. Miten pienistä asioista jää kiinni vaihtoehtoelämät: minä ja kissa kaukana pohjoisen taivaan alla (koska kaikilla noidilla on kissa). Olisin tarvinnut pohjoisen.

Junan liike vei minut siis etelään. Ravitsin sieluni kylläiseksi taidetta ja tunsin itseni rumemmaksi kuin koskaan. Tuijotin alastonta ruhoani hotellin peilistä enkä voinut kuvitella kenenkään enää rakastavan minua.  Jotkut ihmiset menevät hotelliin vain kuollakseen. Minä sen sijaan jatkan elämääni ja hotellin aamupalalla syön silmilläni viereisessä pöydässä istuvaa miestä. Kävellessäni kaupungin vieraita katuja kuvittelen elämän tuon miehen ympärille. Siinä tarinassa minä olisin kaunis ja rintanikin olisivat niin kuin silloin 20-vuotiaana. Sellaiset, joita miehet ylistivät ja laskivat kätensä niihin himoiten. Ja minä avasin reiteni miehen haluille.

Ei kommentteja: