lauantai 24. maaliskuuta 2012

Tämän taivaan alle

Tämä taivaan alle vetäytyy likaista pimeää. Se karkottaa ihmiset kulmien kuppiloihin tai vain käpertymään unohdoksiin. Ne jotka kohtaavat, etsivät näkevää katsetta, kehon läheisyyttä, hyväksymistä. Sydämet,  ne laulaa rakkautta.

Minun nahkani on verille raavittu, keuhkoissa on mustuutta. Muistan silti, kuinka olen joskus saanut antaa tätä hyvyyttä toiselle, miltä tuntuu koskettaa. Voisiko aika armahtaa minua unohduksella, puhtaaksi tekevällä huomisella, ajan virralla.

Ei kommentteja: