perjantai 4. joulukuuta 2009

Maailma katsoo minua ja minä odotan hyvyyttä

Joskus tuntuu kuin maailma, ihan kaikki katsoisivat minua. Minä vaivaannun, koska olen tottunut olemaan näkymätön. Miksi te minua katsotte, miksi te minut nyt huomaatte? Sitten minä menen pois ja luimuilen.

Ajattelen jotain muuta, vaikka hyvyyttä. Olen kuullut hyvyydestä, sekä ihmisten että Jumalan. Se tuntuu hyvältä, saada hyvyyttä ja jakaa hyvyyttä. Minäkin olen hyvä, tiedän sen ja uskon myös ansaitsevani saada hyvyyttä. Olen siis tässä ja odotan sitä. Ja sitä että maailma katsoisi hetken pois jotta en olisi näin vaivaantunut ja katsoisi silloin vasta kun pyydän. Ja hyvyys olisi silloin täällä.

Ei kommentteja: