torstai 21. lokakuuta 2010

Nyt nukkuu toinen, toinen valvoo

Vietimme sen pojan kanssa muutaman yhteisen tunnin. Ehdimme puhua kaikesta, kuten työstä, kuolemasta, syksystä. Kaikesta. Hän puhui välillä niillä sanoilla, niitä ajatuksia joita minäkin olin ajatellut. Hän sanoi välillä siten kuin minäkin olisin sanonut. Tiesin olevani onnekas saadessani ne hetket itselleni ja samalla tiesin miten paljosta jäin paitsi.

Näin tulee onni elämääni hetkeksi, kauniisti koskettaen, painaen käden olkapäälleni. Näin tulee elämä hetkeksi, painaa käden olkapäälleni, onnellisesti pilkahtaen ja poistuu.

Nyt nukkuu joku toinen, vierellään lämmin läheisyys. Nyt valvon minä kasvot jähmeänä, liian tyhjänä, liian täynnä, sanoja kaivaten.

Ei kommentteja: