sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Lumenvalkea

Lumi toi valoa, se toi esille syksyn aivan uudestaan, värilliset lehdet lunta vasten. Kaikki on kuulasta ja hohtavaa.

Ystävä käy läpikuultavammaksi, hauraammaksi. Hänen seurassaan tuntuu kuitenkin voima, enkä haluaisi luopua siitä tai hänen seurastaan.

Miten maailma voi jatkaa elämistään, miten kaikki tuntuvat tietävän miten olla tuolla.

Ei kommentteja: