torstai 15. marraskuuta 2012

Pelko on kylmä kivi vatsassa

Painajaiset ovat olleet tällä viikolla vakiovieraita unissani. Aamuisin karistelen hetken aikaa unien pahuutta pois. Mutta elämä tuolla ulkona voi olla myös liian tiheää. Nauru kääntyy itkuksi, väsynyt tyytyväisyys kauhuksi.

Tänään pelkäsin enemmän kuin koskaan. Hetken aikaa elämä oli kuin hidasta painajaista. Tällaisten päivien jälkeen pitäisi kai tuntea suurta kiitollisuutta ja helpotusta. Ehkä tunnenkin. Kaiken kokemuksen pitäisi kai kiteytyä joksikin uudeksi. Ehkä se tapahtuukin.

Sitä voisi käpertyä tai alkaa elämään entistä määrätietoisemmin. Tai ottaa vaan kaiken uutena kokemuksena ja kohauttaa olkapäitään.

Tiedän vain, että pelko on kylmä kivi vatsassa.

Ei kommentteja: