keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Kohta on aivan hetken päästä

Peruin huomisen psykologin aikani. Voi olla että perun ensiviikonkin. Minusta tuntuu etten jaksa puhua nyt itsestäni puoltatoista tuntia kerrallaan. Eikä se psykologi jaksanut oikein kuunnellakaan minua viimeksi. Ja tiedän mitä hän lopulta sanoisi: "Sinä olet ihan fiksu tyttö, kyllä se siitä." Näin minulle viimeksi sanottiin kun menin pyytämään apua.

Loppujen lopuksi, toivon kai oikeutusta tunteilleni, hyväksyntää heikkoudelleni, ymmärrystä. Ja hyvää kuuntelijaa.

Ei kommentteja: