lauantai 20. helmikuuta 2010

Ihmiset autoissa katsovat minua

Kadulla on koiran suuria pökäleitä, keltaista lunta ja värikkäitä karkkeja. Tänään en kadehdi jäällä kiitäviä luistelijoita. Aurinko häikäisee, pakkanen ahdistaa hengitystä ja saa silmät kyynelehtimään. Miten ihana talvi, oikea talvi. Missään muualla ei voisi olla niin hyvä kuin tässä ja nyt.

Hätistän omantuntoni kauemmaksi, se muistuttelee velvollisuuksista, mutta teen mieluummin tänään jotain mistä pidän. Mietin sitä, että kukaan ei oikeastaan tarvitse ketään ja kuitenkin tarvitsemme hyväksyntää toinen toisiltamme. Joskus jollakin pienelläkin asialla sen voi osoittaa, sen hyväksynnän.

Tänään hyväksyn itseltäni saamattomuuden. Mieluummin luen jotain.

1 kommentti:

SARI HAKALA kirjoitti...

Oli kiva olla.
Minulle tuli jokin vastareaktio runoon...Oma pää.