sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Älä sano mitään

En jaksa puhua, mutta kuuntelen mielelläni sydäntäni. Siellä on paljon rakkautta. Mitä minä tällä kaikella rakkaudella teen?

Tuttavani haluaa puhua kanssani. Hän haluaa puhua voinnistani. Minä taas en jaksa puhua enää siitä mitä minä koin, mitä tunsin ja miksi, en varsinkaan hänen kanssaan. Minä puhun tai en, mutta en hänen kanssaan. Hänen reaktionsa on ärsyttävä, aivan kuin olisin hullu. Niin, ei meillä ole mitään puhuttavaa.

Antaa tuulen tuulla, lumen sataa, veden virrata. Minä tunsin että täällä oli elämää. Ja olen nähnyt sinut.

Ei kommentteja: