perjantai 29. tammikuuta 2010

Rakastettava herra Runoilija

Olen häpeättömän kauan viipyillyt kuolleen herra Runoilijan runojen seurassa. Onni on löytää oikeat sanat sen hetkiseen elämäänsä. Herra Runoilijalla on monia hyviä sanoja minulle ja minun elämääni. Hän koskettelee minua. Hänen parissaan olen kerännyt voimia ja mittaillut elämän syvyyttä, noin yleensäkin, vähän erityisestikin, mutta laajasti.

Herra Runoilija ei ollut satumainen yli-ihminen, vaan hyvin tavallinen kuolevainen ja hän rakasti yli kaiken naisia, monia, hyvin monia. Minäkin rakastan herra Runoilijaa, koska ymmärrän miten suuri hänen rakkautensa oli, niin vilpitön. Voi herra Runoilija, kyllä minäkin antaisin sinulle, itseni, omasta rakkaudestani osan. Kuinka sinua voisi olla rakastamatta?