keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Kestämätöntä

Tunnistan tuon avonaisen kuivan suun, raskaan hengityksen, silmät jotka eivät näe enää mitään. Kuolema tekee työtään.
Joku kuolee ihan pian.

Kuolema,
se on televisiossa, kirjoissa, lehdissä, radiossa.
Se on kaikkialla, enkä minä sitä kestä.

Kuolemaa minä en kestä.
Enkä unettomuutta, silloin kun ajatuksille on liikaa aikaa.

Ei kommentteja: