maanantai 11. tammikuuta 2010

Pysäyttäkää kellot, nuo viheliäiset raksuttajat

En pidä kelloista. Ne pakottavat ehtimään ja suunnittelemaan aikatauluja. Mutta protestointini kelloja kohtaan ei tietenkään voi jatkua loputtomiin. Olen ehtinyt aikatauluttaa elämääni tämänkin viikon suhteen joka päiväksi, koska tarkoitus olisi pitää minäni kiinni arjessa. Niin tiedän, ei saa eristäytyä.

Sairaslomaani on tullut mukaan masennuskin. En ole yllättynyt siitäkään. Masennus, vanha tuttuni, on kulkenut nämä vuodet mukanani. Olen silti liikuttunut siitä, kuinka hyvää hoitoa ja huomiota nyt saan. Joku välittää. Siis lääkäri. Välitän minäkin välillä itsestäni.

Ei kommentteja: