torstai 21. tammikuuta 2010

Holotna

En voinut nukkua perinteisiä kymmenen tunnin yöuniani, jouduin repimään itseni ylös liian aikaisin. Kävin juttelemassa työterveyspsykologin kanssa. Unisena ja väsyneenä en olisi oikein jaksanut puhua itsestäni, ja koin ettei psykologi oikein malttanut kuunnella, vaan innostui selittelemään omiaan. Lopulta yritin lähestyä kipupistettäni, mutta minua alkoikin itkettämään, en pystynyt puhumaan. Tapaamisen jälkeen oli itkuinen ja tyhjä olo, jopa likainen. Se muistutti jotain.. Niin, samallainen tyhjä olo on työhaastatteluiden jälkeen.

Pelkään että vaatimattomuuteni pääsee taas liikaa esille, enkä jaksakaan selvittää asioitani ja niitä syitä joiden vuoksi koin avun tarpeen alunperin niin tärkeäksi. Olen niin kiltti, en halua olla vaivaksi. Vituttaa.

Eilispäiväinen riemu ja ilo, suorastaan hilpeys jonka koin ystävien parissa alkaa kohmettua tässä pakkasessa ja väsymyksessä. Täällä jossakin on melkein -27 astetta. Päätän raporttini nyt täältä tähän.

Ei kommentteja: