maanantai 31. elokuuta 2009

Kymmenen askelmaa

Samalla kun odottaa jonkun uuden ajan ratkaisevan kaikki vanhat pulmat, kaipaisi aikalisää, jolla ottaisi etäisyyttä kaikkeen. Samalla kun ikävöi vanhaa rikkinäistä mutta tuttua, haikailee toisaalle tuntemattoman perään. Ei kai ole hyvä jos nykyään tyytymättömyys, kiukku ja viha ovat jokapäiväisiä tuttuja.

Minun ovelleni on kymmenen porrasaskelmaa. Kaikki on silti täällä sisällä ja ulkona samalla tavalla, minun päässäni. Yritän opetella välinpitämättömyyttä, sellaista mitä miehet osaavat luonnostaan.

Ei kommentteja: