tiistai 11. elokuuta 2009

Viistosti

Iltapäivisin sataa aina. Sitten tulee aurinko, alhaalta viistosti kurotellen, pehmeänä. On jo vähän uninen olo. Tekisi mieli kietoutua vilttiin ja olla horroksessa, miettien samalla mukavia.

Mietin hapuillen ja viipyillen poikaa jolla on vihreä paita. Me näemme ehkä joskus. Sitä minä ajattelen.

Ei kommentteja: