tiistai 25. elokuuta 2009

Puhu minulle

Viikonlopun nollaus oli lopulta onnistunut. Nukkuminen vessassa ja melkein vuorokauden vaaka-asennossa oleminen antaa lopultakin energiaa, kumma kyllä.

Mielenmurheet eivät ole kaikonneet, mutta osa niistä on hälvennyt. Olen taas olemassa, sillä he puhuvat minulle. He tekevät minusta olevaisen puheellaan, huomiollaan, katseellaan. He tekevät minusta naisen. Olen täällä. Miksi et puhuisi minulle?

Syksy tuoksuu jo omenoille.

Ei kommentteja: