sunnuntai 16. elokuuta 2009

Pisaroita

Päivät ovat aurinkoisia, mutta syksyinen viileys on jo täällä. Etsiskelen Käärmettä, mutta ei sitä näy. Syön kesän viimeiset mansikat pellosta. Ja yöt, ne ovat jo tummaa hiljaisuutta ja kaukaista koiran haukuntaa, mutta muuten yötä ei tahtoisi häiritä, tuntea vaan.

Puhumme sivulauseessa veljeni kanssa tulevaisuudessa. Että tämä kaikki voisi jäädä myös minulle. Olisiko tämä minun paikkani, enää? Minun välttämätön yksinäisyys, voisiko se loppua?

Sitten alkaa satamaan kovin pisaroin.

Ei kommentteja: