perjantai 17. helmikuuta 2012

Taivaan samea silmä

Taivas on niin pimeä, yksinäisyyteensä vajonnut, mitään ei näy sen läpi. Näin talvisin minua aina itkettää. En edes tiedä miksi. Voi olla että itken taivaan vuoksi, ehkä lumen joka tuli taas valaisemaan maata ja menemään sitten pois. Ehkä itken mennyttä kesää ja epävarmaa tulevaa. Voi olla itken minua, sitä joka meni pois, sitä joka tuli, ja sitä joka ei osannut olla.

Taustakuvaksi: Sameaa pimeää

Ei kommentteja: