lauantai 5. helmikuuta 2011

Häipyvä kauneus

Ajattelen pohjoisessa olevaa saarta, haaveilen rakkaudesta jossakin muualla jonkun kanssa jota en ole vielä koskaan tavannut, kuvittelen matkan jota en ole vielä koskaan tehnyt. Ilmassa on jo keväisen kiiman ensituoksut, edessä on vielä se hetki kun väsymme ennen uutta voimaantumistamme, paljastamme silloin liikaa itsestämme ja kadumme heikosti. Ilmassa on jo illan kiima, edessä minun hetkeni, sillä "night time is the right time", paljastan kaikki kasvoni ja kadun heikkoa hetkeäni.

Tämä on tarina minusta tai minunkaltaisestani. Siinä ei ole mitään totuudenmukaista. Se ei kerro mitään minusta tai elämästäni. Tämä ei ole tarina minusta tai kenestäkään minunlaisestani mitäänsanomattomasta. Tämä ei ollut mikään tarina. Ei tämä ollut edes mitään. 

Yö ei anna anteeksi sitä vastaan rikkoneille. Polvistun pimeän eteen, pyydän raskasta samettista yötä, monia unia, kirkasta päivää johon herään vasta myöhään, illan hetkeä jossa kärsien katson päivän häipyvää kauneutta, melkein kestämättä sitä.

Ei kommentteja: