maanantai 14. helmikuuta 2011

Vähäisiä, irrottavia

Minusta tuntuu että minun pitää lähteä. Minusta tuntuu että lähden. Kaikki täällä on alkanut tuntua vieraalta, tämä paikka on alkanut hyljeksiä minua. Koko kaupunki on kääntänyt selkänsä minulle, mutta en juurikaan välitä siitä. Minäkin haluan jättää tämän kaupungin ja kaiken täällä. Teen hiljaista symbolista irrottautumista. Käyn läpi kaikkea mennyttä, heitän pois turhuutta ja kevennän taakkaani. Jätän vielä arkullisen painoa, jotta voin käydä sitä pikkuhiljaa tyhjentämässä ja irrottautumassa siteistäni. Minua kihelmöi, olen malttamaton. Haluan ottaa niin pitkän askeleen pois, olla kääntymättä enää takaisin. Minä olen yhtä kylmä kuin tämän kaupungin kiviseinät ja silti niin helpottunut että nyt tiedän.

Ei kommentteja: