lauantai 5. helmikuuta 2011

Yö ei anna anteeksi

Yö ei anna anteeksi sitä vastaan rikkoneille. Minulla on vieläkin kuoleman varjo. Itse unohdan sen välillä, mutta sitten näen sen toisten katseista, pelkäävistä, ahdistuneista. Huomaan kädessäni verta, mutta en välitä siitä. Ajattelen pohjoista, haaveilen rakkaudesta jossakin muualla, kuvittelen matkan. Jotain muutakin täytyy vielä olla, ei kaikki voinut jäädä tähän. Mieluummin menen pois kuin jään varjoksi. Ilmassa on jo keväisen kiiman tuoksu, edessä se hetki kun väsymme, paljastamme liikaa itsestämme ja kadumme heikkoa hetkeämme. Ilmassa on jo iltaa, edessä minun hetkeni, sillä ilta on aamua armollisempi, paljastan kasvoni raskaalle talvelle, kadun heikkoa hetkeäni. Soitan vielä tämän bluesin ja sitten lähden. Olkaa minulle armollisia.

Ei kommentteja: