keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Muistiin kirjoitettavaksi

Se suru jonka näin hänen silmistään, olikin minun suruni heijastus. Tein siitä tarinan vailla loppua. Ikävä jonka luulin aistivani hänen ympäriltään, olikin omani, jota ilman en vain enää osaa olla.

Kyyneleet valuivat poskillani, vaikka halusin koskea hänen kasvojaan.





Ei kommentteja: