perjantai 29. marraskuuta 2013

Voiko kuolleet elää uudelleen?

Ovellani oli käyty sillä aikaa kun olin ollut poissa. Postiluukusta oli tiputettu lappu, jossa tahdottiin pohtia kuolleitten elämää. No jos joku haluaa tietää mielipiteeni asiasta, toivoisin kyllä että kuolleillekin annettaisin joissakin tilanteissa mahdollisuus. Tiedän millaista on suoriutua elämästä miten kuten sattuu ja huomata sitten että se päättyikin. Siinä välissä unohtui elämä.

Jonkinlaista loppuvuoden pyrähdystähän tässä on kovasti yritetty. Ne päättyvät aina siihen, että joku meistä naisista juo vähän liikaa. Mutta mitäpä me emme naisten kesken antaisi toisillemme anteeksi. Alitajunta tahtoo jyllätä ja tuo uniin eläimellisiä ajatuksia. Sitten on tätä pimeyttä, utuisia ajatuksia ja vähäisiä öitä. Enkä mä oo mikään mies, mutten kyllä myöskään nainen.

Minut on tänä vuonna todettu kaupungin parhaimmaksi poikakaveriehdokkaaksi sekä turvallisimmaksi ryyppykaveriksi. Arvostan kovasti näitä tunnustuksia, mutta jotakin tuntuu vielä puuttuvan. Naisellisuuteni on kovasti hukassa.






2 kommenttia:

Sari Hakala kirjoitti...

Rakastan sua nainen, vaikka ootkin mun paras poikaystäväkandi.

Onhan Noita kirjoitti...

Ja mä sua. Oot mun rakkain Sari.