tiistai 24. syyskuuta 2013

Vihan kautta oppii rakastamaan

Mies lähtee aamulla liikuttuneena pois. Luulen tuntevani hänet liian hyvin ja silti en itse tunne mitään. Hän oli joskus osa minun elämää, nyt vain haamu. Kaikki on nyt toisin, minäkin. Sanon että en tarvitse ketään ja tiedän olevani oikeassa. Silti ikävä on osa minua, mutta sen osan kestän. Kukaan ei saa ottaa pois minun kaipausta.

Vihdoin illalla saan takaisin sohvani, elämäni ja unelmani. Levittäydyn suloiseen arkeeni. Ihmettelen miten saan muut ihmiset aina itkemään ja itse olen kova kuin kivi, niin hämmästyttävän vahva.

Millainen elämä, millainen odotus ja ikävä. Mikä pysähdys ja silti tunnen olevani enemmän kuin koskaan. Kuinka haluaisin turruttaa itseni ja vajota viinin tuomaan humalaan, itkeä muutaman kuuman kyyneleen ja löytää minun taivaani, minun muusani. Vihan kautta opin rakastamaan, ylpeyden kautta nöyrtymään. Elämän avulla olen oppinut luopumaan.


Tiistain ikävään Mana Mana "Maria Magdalena"

Ei kommentteja: