keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Rautatie

Juna oli tällä kertaa aivan hiljainen, se kulki hitaasti ja mykkänä kaikkien asemien ohi. Minä en muistanut mitä ne kaikki pienet hiljaiset taajamat olivat. Joistakin ehdin hereillä ollessani nähdä nimen. Jossakin loikki radan vierestä hirviä karkuun. Olin onnellinen niiden hirvien puolesta, että ne ehtivät paeta. Minä olen ollut pakosalla viikon niin etelässä kuin pohjoisessakin. Se oli hyvä pakoretki, pieni henkireikä arkeen.

Oli jo melko myöhä kun saavuin kotiin. Pimeä oli sillä aikaa hivuttautunut vähän varhemmaksi ja se ikävin vuoden aika tekee tuloaan yhä lähemmäksi. Kotona huonot uutiset tavoittivat tämänkin päivän, huoli ja pahaolo tulivat ajatuksiin. Ei ole enää hyviä uutisia, vain pahoja.

Siellä pohjoisessa oli hyvä olla. Aloin tuntea yhä varmemmin että siitä tulisi joku päivä minun koti. Ehkä se olisi tarpeeksi kaukana, ehkä sinne kirous ei yltäisi.

Ei kommentteja: