keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Hämärän rajamailla

Hämärän jo tultua hiivimme kissan kanssa ulos. Ihmettelemme pihalla touhuavaa siiliä ja tutustumme 16 -vuotiaaseen koiraan. Pimeys on raikasta, turvallista ja voimaannuttavaa.

Siinä tummuudessa on myös helppo miettiä viime päivien tapahtumia. Välillä ei jaksa sanoa mitään, ei edes kysyä. Läsnä on silti väsynyt tietoisuus siitä pahasta, mistä ei haluaisi edes tietää. Lopulta riittää että on, on paikalla jos toinen uupuu, on kuuntelemassa kun toinen haluaa puhua, ja on tuuraamassa jos toinen haluaa mennä itkemään.

Ei kommentteja: