sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Harmaa, vähäeleinen

Todellisuudessa kohtaamme joskus.
Se oli tänään harmaa, vähäeleinen.
Se on ohutjalkainen tyttö, tietoisena itsestään, kantaen ylpeänä varttaan.

Todellisuudessa minua ei ole, lävitseni katsotaan. 
Katsomattomuus. Se ei ole unta, se on totta.
Mitä minulle tehdään? Mitä minulle pitäisi tehdä, mitä minä teen?
Todellisuudessa saan paniikkihäiriön. 
Todellisuus on sekaisin, epätietoinen valinnoistaan. Se ei ole tässä vaan muualla. Minä olen toisaalla, tässä.
Henkäisyn verran, todellisuus on. Sen täytyy tulla takaisin.

Todellisuudessa emme koskaan kohtaan. Se on vain minun kuvitelmaani.

Ei kommentteja: