Taakka

Turhautumisen estokeinojani nro 1. Kun elämä on vittupaskaa, yritä päästä siitä eroon. Niinpä koko eilisen illan aina yhteen asti yöllä heitin pois kaikkea turhaa elämästäni. Käytännössä se tarkoitti viittä isoa kassillista keräyspaperia.

Vaikutus oli huomattava, siis henkisesti. Tuo monen kilon lasti paperia tuntui heti lähtevän taakastani, olen nyt vapaampi lähtemään. Myös ilma yksiössäni tuntui raikastuvan pölyisten paperien hävityksen myötä.

Kaikkein oudointa on kuitenkin se, että tuon roskamäärän häviäminen asunnostani ei oikeasti näy missään. Pöydät, hyllyt, lipasto notkuvat edelleen epämääräisiä paperi- ja lehtipinoja täynnänsä. Kuinka on mahdollista että tavaran määrä sisällä pysyy vakiona huolimatta siitä kuinka paljon kannan sitä ulos?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Minun täytyisi ryhtyä samaan vittupaskan uloskantoon. Oikein haaveilen siitä. Aina illalla ja yölä kun ei nukuta. Mut aamulla olenkin vain zombiena...ja saan vaivoin kahvit keitettyä.
Onhan Noita sanoi…
Vittupaskan uloskanto vaatii kyllä oman mielentilansa ja vakaan halun. Minullakin riittäisi vielä moneksi yöksi työnsarkaa, mutta täytyy sanoa että eilisen rehkimisen jäljiltä on kädet sormenpäitä myöten kipeinä. Täytyy siis malttaa välillä parannella ja odottaa seuraavaa puuskaa.
Tuulia sanoi…
Tavaran määrä on vakio, pitää täysin paikkansa.
Sekin on vakio että kun heittää pois turhia papereita tai tavaroita, joita ei ole tarvinnut noin kymmeneen vuoteen, niille ilmenee yllättävä tarve heti seuraavalla viikolla. Tietysti luonnollisesti vasta sen jälkeen kun lehtiroskiskin on tyhjennetty. (siitä huolimatta parempi siivota välillä)

Suositut tekstit