sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Unta se vain on

Käyn taas lääkärini luona. Hän alkaa tietää minusta kaiken, siis ainakin huonot puoleni. Viikko ei muutenkaan mennyt ihan niin kuin piti, mutta onneksi lattia on aina vastassa, jos sattuu kaatumaan. Lattialle saattaa kyllä päätyä mitä vain, joten ennen sinne joutumista on suotavaa vilkaista alas päin.

Odottelen siis tyynenä kevään jatkoa, vaikka viime päivät olen tuntenut olevani keuhkotautinen. Ehkä olen nyt oikea runotyttö, muutun hauraaksi ja eteeriseksi. Olen kuitenkin edelleen tyytyväinen tähän rauhalliseen, tasapainoiseen ja jopa onnelliseen vaiheeseen elämässäni. Mikään elämässäni ei ole merkittävästi muuttunut, olen vain sinut itseni kanssa. On kuin odottaisin jotain hyvää ja tietäisin sen tulevan pian. Siihen saakka yritän hengitellä ja hengailla.

 

Ei kommentteja: