sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pehmeä kohta

Tämä kevät tekee minusta edelleen kummallisen pehmeän. Jään hetkeksi kissan kanssa auringonvaloon kylpemään. Minun aikani on kuitenkin vasta sitten kun aurinko on laskenut. Kävelen viileässä illassa ja hymyilen ajatuksilleni. Tänä keväänä täytyy miettiä Isoja Asioita. Tuntuu hyvältä ymmärtää että juuri nyt olen vahvimmillani, parhaimmillani.

Tähän jatkuvaan kipuiluunkin olen alkanut tottua. Lääkäri sanoi että minun pitäisi pitää parempaa huolta itsestäni. On outoa että joku hetken aikaa kuuntelee minua ja miettii hyvinvointiani. Pitäisi osata kertoa miltä tuntuu. Puhun lääkärille melkein hengästyen ja äkkiä hän koskettaakin minun ohimoita ja poskipäitä. En muistanut miltä tuntuu olla näkyvä, kuuluva, kosketettu.

Yksinäinen ja päämäärätön elämäni on ajalehtimista, mutta elämää kuitenkin. Olen vihdoinkin alkanut pehmetä ja hyväksyä tämän. Olen niin kiitollinen kaikesta.

Ei kommentteja: