lauantai 28. helmikuuta 2015

Kun olen poissa

Yö hiljenee ja antaa minun jäädä rauhaan ajatuksieni kanssa.
Minä olen lakastunut, mutta tulpaanit ovat kauneimmillaan.
Annan miehen äänen puhua minulle. Hän saa minut itkuisen ikävöiväksi.
Veren maku suussa. Tähän minä nukun.




1 kommentti:

Pilvi kirjoitti...

Argh, en osaa kommentoida tänne. Hakkasin tuota "en ole robotti"-kohtaa, mutta ei se varmaan usko, etten ole.