sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Hirveän tavallisia asioita joista jää paitsi

Olen varmaankin kertonut, että sunnuntai on lempipäiväni. Pahinta mitä voi tapahtua, on pilalle mennyt viikon rakkain päivä. Tänään tapahtui jotakin sellaista, että sunnuntain kliimaksi, lempeys ja voimaannuttava kokemus jäi tulematta.

Mitään suurta erilaista ei tapahtunut. Ajatukseni vain laahasivat jossakin toisaalla.

En oikein tiedä mikä on mieleni tänään, vai olenko kokonaan mieltä vailla. Tämä elämä on vain tyhjä, loppuunkulunut. Miten sitä kaipaakin mielipuolenlailla tavallisten ihmisten elämää ja arkea toisen ihmisen kanssa. Arkirakkautta, arkielämää, arkiriitoja, arkijuttuja, arkijuustoa, arkiseksiä ja arkisovintoseksiä. Kaikkea sellaista.

Ikkunan ohi kulkee ihmisiä yksin, kaksin. Heillä on se hymy, josta tietää että heilläkin on jossakin jokin rakkain, jota he juuri ajattelevat.

Milloin yksinäisyyden mitta tulee täyteen, miten kauan sitä täytyy kestää? Olen suorittanut jo oman elinkautiseni sitä. Vain toinen ihminen tekee ihmisestä ihmisen. Minun ihmisyyteni jää täyttymättä.

En jaksa kohta olla enää rakkauden puolella. 




Ei kommentteja: