perjantai 15. helmikuuta 2013

Taivaanvärinen mieli

Päivä on samanvärinen kuin mieleni. Siis harmaa. Silmieni alle on kuitenkin ilmestynyt mustaa, joka lienee kertyneiden huolien tummuutta. Aamut ovat ikävimpiä. Kammoksun paikallisbussien vanhan viinan hajua ja päihteiden käyttäjien kovaa ääntä. Vältän tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä, elämän kohtaamista. Kartan myös rakennuksia ja tähyilen räystäitä peläten katolta tippuvaa lunta. Laitan vieraille ihmisille viestejä ja ilahdun heidän vastauksistaan. Huomaan ohi kulkevat päivät, mutta uhraan ne muiden ihmisten asioille. Miten säälittävä ihmisenkaltainen olento olenkaan. Olen tässä maailmassa mutten tästä maailmasta.

Ei kommentteja: