lauantai 11. joulukuuta 2010

Joulukuun valo





Ystävä soitti ja hämmästytti puhumalla ihmisestä jonka minäkin olin joskus tuntenut. Näin meidän elämänne taas omituisellla tavalla kohtasivat. Olin unohtanut sen ajan elämästä ja tiesin että tarkoituksella. Enimmäkseen tunnen olevani yksin. Lapsuuden ja perheen muistaminen on suorastaan poikkeuksellista. Mutta näin joulun alla minut halutaan taas teurastaa, koska ilman minua ei tietenkään tule joulu, mutta joka tapauksessa pilaan sen. Ihan vain siksi koska olen tai en ole.

Ei kommentteja: