maanantai 15. marraskuuta 2010

Tämän taivaan alla

Se puoli minusta, joka ei jaksa uskoa kaikkea todellista, pakenee tietämättömyyteen, toiseuteen, kuvitelmiin. Se osa minusta on Toinen, kärsii uskon puutteesta, loppumattomasta nälästä ja janosta. Toinen ei ole koskaan täällä, vaan jossakin Toisaalla. Toinen tahtoo uskoa uskomattomiin. Se tahtoo uskoa että enkeli käy yöllä viereeni, lohduttaa minua.

Minä väsyn. Ennemminkin itken kuin nauran. Mieluummin juovun kuin olen juopumatta. Hätkähdän ja käyn jälleen lepoon. Älkää herättäkö minua.

Ei kommentteja: