maanantai 30. elokuuta 2010

Hämärtyy



Minulla oli jo ajatus, montakin ja siinä oli jotain keveää, mutta nyt päätäni vain särkee. Televisiossa sanottiin jotakin, että pian ovellesi kolkutetaan, enkä pitänyt ajatuksesta ollenkaan. En pidä vieraista. Koti on minulle niin oma tila, etten halua edes ulko-ovelle ketään kutsumatta.

Nyt en siis löydä sanoja tai sitä tunnetta, mikä tästä päivästä tuli. Ehkä vain toistaisin itseäni ja tehän tunnette jo minut. Luulen että toiveeni kertoo parhaiten Nummi, jonka runon haluan pitää päiväkäskynäni tästä eteenpäin:


"Sarastaa. Tai oikeastaan vain vaalenee.
Anna minulle tämä päivä.
Tai
jos se on hyvin harmaa
ota se pois. Anna tilalle
tähtikirkas yö.
"

(Lassi Nummi: Runot 1996-2007, kaikki elämän valo, Otava 2008)

Ei kommentteja: