tiistai 13. tammikuuta 2009

Vähän poissa

Eilen kävimme lainaamassa kirjoja kirjastotukihenkilöni, toveri S:n kanssa. Illalla selasin innokkaana läpi saalistani. Päällimmäiseksi tarttui tämä:

Joskus olen tyhjä hyvin pitkään.
Olen ilman henkilöllisyyttä.
Ensin pelottaa. Sitten se menee ohi, onneksi.
Sitten se pysähtyy.
Onni siinä, että on hetken kuollut.
Vähän poissa siitä paikasta jossa puhun.


- Marquerite Duras -

4 kommenttia:

SARI HAKALA kirjoitti...

Seuraavalla kerralla perehdymmekin sitten vähän tarkemmin runouden luokitukseen. Itse olen ihan vähän selaillut Dantea. Jos sen kanssa menee nukkumaan niin nukahtaminen on suorastaan kivuliasta. Dantella päähän.

onhannoita kirjoitti...

Kuulostaa vaikealta, tuo runouden luokitus. Entäs jos vain lainattaisiin seuraavaksi sarjakuvia?

SARI HAKALA kirjoitti...

Onko sinulle siis jo selvinnyt että ne on julkeasti eroteltu eri luokkiin siellä kirjastossa?! Olet paras mahdollinen tuettava.

onhannoita kirjoitti...

Jep, olen käynyt kirjastonkäytön alkeet. Olen ahminut jo Durasin runot, mutta haluan vielä viipyillä sen parissa ja selailen kirjaa vielä iltaisin uudelleen ja uudelleen.