Taivaanrannan tuijottajat

Tuleva uusi naapurini kutsuu minut katsomaan asuntoaan jota hän remontoi. Tuijotamme kuin salaliittolaiset hänen asunnostaan näkyvää maisemaa, meidän maisemaa, yhteistä salaisuutta. Aistin jotain surumielisyyttä hänessä. Kuvittelen hänelle tarinan, kuvittelen hänelle koko elämän. Uskon kuitenkin hänen olevan vielä onnellinen tässä asunnossa. Tämän maiseman on pakko parantaa, se on rauhoittanut minutkin.

Samalla huomaan tottuneeni uusin ääniin seinän takana ja tuntuu kodikkaalta, kun kuulen miehen puuhailevan jotakin asunnossaan. Olen alkanut pitämään siitä, että satumme yhtä aikaa käytävään. Tunnustan itselleni odottavani seuraavaa tapaamista.