sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Haluaisin kertoa teille rakkaudesta

En ehkä ole kertonut teille kaikkea. En ainakaan tätä, luulen. Jo monia aikoja sitten Toisaalla minua lähestyi mies, joka kertoi kaihtamatta haaveensa. Hän halusi sitoa minut tuoliin ja katsella minun nautintoa ja saada oman nautintonsa.

Olin hämmentynyt ja oudolla tavalla imarreltu. Joku ajatteli minusta ja minut noin? Kuinka ollakaan kieltäydyin tästä, mutta keskustelumme jatkui vielä joitakin aikoja. Hän ei ollut yököttävä, hän ei ollut vastenmielinen, mutta minä en ollut se mitä hän etsi. Mutta kuten niin monesti aiemmin, eksyneet tulevat minulta kysymään tietä ja minä opastan. Nytkin minä osasin johdattaa hänet oikeaan paikkaan haluamansa luo ja hän oli vilpittömän kiitollinen. Olimme hetken aikaa hyvillämme siitä että olimme saaneet molemmat mielihyvää: hän löytämällä etsimänsä ja minä auttamalla eksynyttä.

Aika ajoin mietin tätä ja muita tällaisia kohtaamisia. Näkevätkö vieraat minussa jotain mitä en itsekkään tunnista? Ja miten vaikeaa minun on tietää mitä etsin ja keneltä kysyä apua. Yhä enemmän tiedän että olen kahlehdittuna tänne, en pääse pois. Loppujen lopuksi se mies näki minut sellaisena kuin todella olen.

Oikeastaan haluaisin kertoa teille täällä rakkaudesta, sen kauneudesta ja voimasta. Mutta enhän tunne sitä itse. Pystyn kertomaan vain haluista ja tarpeista, niistä joista voi puhua tai mitkä voi tunnustaa itselleen. 



Ei kommentteja: