torstai 6. elokuuta 2015

3.33

Illan tullen kävelen läpi lähiön, se mitä nyt kodiksi voi kutsua. On hiljaista, kuuluu vain vaimeita kodin ja perheiden ääniä, saunan tuoksua. Olen kuin haamu joka kuljen siellä. Aivan hieman tunnen sen, ettei tuo ole minun elämääni, ei nyt eikä koskaan.

Joku yö kello 3.33, eräänä toisena taas kello 5.55 uni vihdoin saapuu.




Ei kommentteja: