sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Silloin kun kuu ulvoo, on minun mentävä

Meillä on ollut viime aikoina tyttöjen kanssa niin kivaa. Ollaan juhlittu, ikäännytty ja pidetty minifestareita juoksemalla kaupungin keikoilla ja baarien vessoissa. Nyt särkee jalkoja, koskee selkään, väsyttää ja paleltaa. Jossakin vaiheessa hauskuus kääntyi kuitenkin taas siihen tyhjyyteen, jota minun täytyy välttämättä kuljettaa mukanani. Sitä mukaa kun kuu täyttyy, täyttyy minun mieleni melankolialla. Siellä muitten keskellä huomaan olevani niin yksin. Joku puhuu, joku laulaa, joku soittaa ja minä täytyn ikävälläni. Täytyy juosta mäelleni olemaan yksin. Yhä ja edelleen yksin.


Musiikkia kuulle: Pekko Käppi "Anna orjan ulvoa kuuta"

Ei kommentteja: