keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Paikoin utua

Tänään ei jaksa herätä. Koti on kuin utuista unta, josta en voi irrota. Katson täältä pullosta kuinka aurinko hellii vihreää ruohoa ja valkoisia koivun kylkiä. Minussa on pientä vaikertavaa surumielisyyttä, vaikka kaupunkiin on laskeutunut vaaleanpunainen rakkauden pilvi. Ihmiset kiemurtelevat rakastumisen ihanuudesta ja haahuilevat kaupungilla hölmistyneen oloisena. Muutama terävämmän oloinen liikkuu vielä etsien sitä kesärakkautta terasseilta. Myöhemmin hekin ovat humalassa ja hölmöjä.

Minä kuuntelen Joosea. Olen laittanut huoneeni kuntoon, mutta samalla vihaan niitä asioita joita en ole saanut kuntoon. Pidän nyt ehkä vapaapäivää ja toivon ettei kukaan kaipaa minua. Vapaapäivät voi käyttää murehtien elämää ja raha-asioita, koska olisi epäreilua käyttää omien asioiden murehtimiseen työaikaa.

Ehkä kävelen myös rantaan, suuren veden äärelle.


Älä nuku, älä huku


Kirjoittaja on kyyninen romantikko, joka riemuitsee sydämestään rakastuneiden puolesta

Ei kommentteja: