sunnuntai 19. elokuuta 2012

Taivaan raskas sininen

Tuuli kuljettaa hajamielisesti tummia pilviä taivaan yli. Veden yllä on raskaat pilvet. Jotkut niistä tiputtavat suuria pisaroita alas. Pilvien välissä on elokuun aurinko. Elokuun raskaus ja lämpö samassa hetkessä, kuukausi joka korjaa elämän viljaa. 

Sunnuntai ja sen turvallinen lämmin arki. Aamun sanomalehti ja itkut, paljon kahvia ja vanhaa musiikkia. Elämä on tuolla edessäpäin ja odotan että pääsisin sinne asti.

Viime aikoina olen oppinut ettei menneisyyteen pidä kajota. Se mitä muistelee kaiholla, ei tapahdu enää näinä päivinä. Täytyy tehdä uusia muistoja ja tehdä niistä parempia. Tämä päivä on tänään ja se on sama kuin eilen. Aika ei kulu, vain me vanhenemme ajassa.

Eräänä päivänä runoilija soittaa minulle. Hänen puheessa kuulen ymmärryksen ja ystävyyden. Ja runoilija tuntee myös sen. Hän haluaisi minut sinne jonne me molemmat kaipaamme. Niin me vieraat toisillemme löydämme yhteisen ikävän.

Ja niin sunnuntai kertoo tarinansa. Ei olisi minua ilman tätä ikävää.




Ei kommentteja: