lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kesä jonka elin

Kesän tuoksut ovat jo melkein hävinneet. Minä ja pieni punainen polkupyöräni vimmellämme kaupungilla. Hidastan sireenien kohdalla ja yritän tavoittaa vielä tuoksuja. Kirkon luona on kuhinaa, on kesähäät. Hetken ajan kaupunki näyttäytyy niin kauniilta, uskallan katsoa rohkeasti miehiä ja tunnen onnen. Kaikkea on. Kuin varkain rakkaus, elämä, syntymä ovat tulleet tänne. Kun uskoo rakkauteen, rakkaus tulee. Ehkä se tulee arasti myös minun luokseni, koskee varoen kättäni.On vain uskottava.


Ei kommentteja: