perjantai 9. syyskuuta 2011

Kaunis

Aloitin viikonlopun sellohevillä niin että selkäni tuli kipeäksi. Ennen selkäkipua olen kirjoittanut pari päivää työni sisältöä auki ja samalla alkanut epäillä kaiken mielekkyyttä. Miksi tämä työ, miksi tämä kaupunki, miksi tämä elämä?

Oletko koskaan rakastanut ketään varauksetta? Minä en. Syksyn pimeyttä minä rakastan. Pimeys on turva ja syksy niin kaunis ja lohduton. Syksy repii minut ikävällään ja minä olen taas oma itseni.

Ei kommentteja: