torstai 5. marraskuuta 2009

Joskus yöllä

Suuren suuri keltainen kuu ja ensimmäinen ilta viikkoon kun olen yksin. Se on mukavaa. Ajatusten järjestämiseen ei ole ollut oikein aikaa, mutta samalla on ikävä liikettä.

Toisinaan öisin on liikaa elämää. Kuten Syrjässä, jossa yöt värisevät ja ovat joskus pahuutta täynnä. Se tuntuu kasvoillani kylmänä hengityksenä ja herään siihen, menen ulko-ovelle ja huudan yöhön "mene pois". Se jokin paha värisee kuvioina edessäni.

Mutta enhän oikeasti ollut hereillä. Silti se tuntuu melkein todelta. Mikä paha minua vaanii yössä? Miksi palaan siihen aina?

Ei kommentteja: