maanantai 30. marraskuuta 2009

Hän laittoi viestin

Tunnemme toisemme, mutta emme ole koskaaan puhuneet. Emme ole tavanneet 17 vuoteen. Sitten Toisaalla tapaamme taas, kerromme elämämme tarinan lyhyesti, ne kipeimmät hetket. Kerron hänelle surustani, koska hänelle voi.

Myöhemmin hän laittaa viestin ja kertoo kuinka suru on kohdannut hänetkin. Se on pienen asian suuri suru. Hän jakaa sen kanssani ja ymmärrän miksi. Hän kertoo sen minulle, koska minulle voi. Samalla tiedostan, että meissä on jotakin yhteistä, mielen sävy, sivullisuus, irrallisuus.

Ei kommentteja: