keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Oletko käynyt joskus mielessäsi?

Joskus keskiviikko on vain pitkittynyt maanantain perätila. Mietin maanantain mahdollista abortointia samalla kun luen edessäni olevaa tilannetta: hän haluaa pitää minusta, hän ehkä pitää minusta, kun taas hän ei missään nimessä pidä. Poistun tapaamisesta kuin rutistettu tyhjä kaljatölkki, suljen hetken pois ja pakenen muistojeni ensiaputilaan. Kaikki tuntuu tapahtuneen kuin äsken: mies kääntyy rakkaus silmissä puoleeni asemalla, sulkee minut syliinsä turvaan ja suutelee pitkään päästämättä irti. Ja silti sitä ei ole voinut koskaan tapahtua. Pidän näistä mieleni mahdottomista muistoista. Ne ovat todellisimpia ja lämpimämpiä kuin totuus.

Väsyneessä mielessäni pidän itselleni vielä puolustuspuheenvuoron keskiviikon palavereille ja minusta pitämättömille. Minussa on naurua, jota ette tule koskaan kuulemaan. Minussa on hyvyyttä, jota ette tule koskaan tuntemaan. Minussa on supernaisen voimia, jota ette tule koskaan kokemaan. Ja minä olen aina ollut hyvien puolella. 



Ei kommentteja: